Aamusta iltaan

Aamutoimien jälkeen puin kengät jalkaan ja takin päälle. Koppasin laukkuni lattialta, tsekkasin, että avaimet on taskussa. Avasin rappiksen oven ja paiskasin sen saman tien takaisin kiinni, juoksin vessaan ja oksensin aamiaiseni sekä yllätyksellisen suuren määrän sappinestettä. Pesin hampaani ja lähdin töihin.

Henkilöstöinfossa jauhettiin numeroita ja fuusiohelinää. Hohhoijaa.

Kotiin tultuani söin. Sitten vedin henkeä ja soitin peräkanaa serkulleni P:lle sekä tädilleni O:lle. Kummankaan kanssa en ole puhunut aikoihin, ovat vastaajani tukkineet viesteillään. Puoli tuntia puutaheinää ja olin jo aivan uuvuksissa. Masennuksesta mistään mitään tietäville on kamala jutella. Molemmat ruinaavat minua kylään enkä minä tahdo muuta kuin olla kotona. Selitäpä niille sitten, huh hei.

En ollut tänään enää niin hermoheikko miehen suhteen, hän kokeili kepillä jäätä ja tunnelma jutustellessamme oli käsinkosketeltava. Välillämme räiskyy aina silloin, kun en lyö jarruja pohjaan. Ninski virnuili taustalla, kun me miehen kanssa pohdittiin kenen häät sen olisi järjestettävä seuraavaksi.

Kunpa vain... Äh. Antaa olla.

Jospa tänään saisin piiitkästä aikaa avattua tuon televisioksi kutsutun vehkeen. Nelosella jatkuu Shield, joka väkivaltaisuudessaan vetosi minuun ainakin sen ekalla kaudella.