ZZZzzzZZZ...

Kolmen tunnin unien jälkeen ei olo ole kovin freesi. Mieltä askarruttaa yksi eilinen työkeissi, jonka mä toivottavasti saan tänään ratkottua. Todennäköisesti en. Heräsin minuuttia vailla kellonsoittoa, tuskaiseen ajatukseen "ei kai se kello voi vielä soida".

Puhun huomenna pomon kanssa palkattomasta vapaasta. Mä tarvitsen aikaa päälleni, tälle sekasorrolle ja unelmien helvetin sielunmessulle. Jos edes pari päivää?

Haukottelen niin, että suupielet repeävät.

Miehen synttärit lähestyvät enkä ole vieläkään keksinyt lahjaa. Jotain tahdon silti hänelle hankkia, vaikkapa kiitokseksi siitä tunnin selkähieronnasta, jonka hän hankki minulle.

Kylläpä osaa väsyttää.