En ole läsnä

Pikkupöhnäistä iltaa. Käytiin tuossa Santerin kanssa syömässä ja kumottiin parit jallukolat ja oluet ja siiderit.

Se tämänpäiväinen keskustelu kehityspäällikön ja osastopäällikön kanssa meni ihan hyvin. En tiedä vielä mitään, kyseessä oli vasta ns. alustava haastattelu. Eiköhän tässä syksyn mittaan jotain tapahdu. Voi olla, että lähden Hämeenlinnaan.

Kaipailen sellaista päiväkännimeininkiä. Tiedättekö te, ensin juodaan ilta ja yö ja vaikka aamuun asti. Sitten kakkospäivänä lähdetään taksilla Juttutupaan ja vedetään dagen efter -tyyppiset päiväsoseet. Sitä mulla on ikävä. Onneksi Santeri ymmärtää minua ja lupasi toteuttaa tuon kanssani vielä tänä vuonna.

Onpa väsynyt olo. Viime yön unien jäädessä niin lyhyeksi musta tuntuu, etten oikein ole enää ns. läsnä tässä reaaliajassa ja -maailmassa. Vaan onneksi voi pitkän viikonlopun nyt levätä, kun niitä Turkurahoja ei mistään ole lompakkooni hypähtänyt.

Lähteekö Mari huomenna messiin?