Kohti työiltaa

Unessa vuosien takainen kitaristilaulaja, etärakkauteni ja kädellesuutelija parhaasta päästä. Vietimme aikaa yhdessä, söimme ja kuljeskelimme sateessa. Tuo uni olisi saanut jatkua minun puolestani vaikka viikon, mutta alkoi taas se tyypillinen puolen tunnin välein heräily. Damn it.

Syysmasennus valtaa alaa myös Blogistaniassa. Minä yritän vielä pyristellä, mutta sieltä se tulee, vääjäämättä. On aika sulkeutua sisään homekämppään, vetää peitto korville ja olla ajattelematta.

Vaan töihin tästä pitää kohta kammeta. Mitähän tänään?