Kaatosadetta

Samalla sekunnilla, kun pääsin töistä, repesi taivas. Seisoimme Sarkun ja Ninskin kanssa työpaikan oven edessä pienen katoksen alla ja yritimme väistellä kasvoille asti kadun pinnasta roiskuvaa vettä. Pohdimme jo vakavissamme takaisin sorvin ääreen palaamista, mutta tulimme järkiimme. Sarkun mies ystävällisesti heitti mut ja Ninskin Pasilan asemalle. Menimme kapakkaan ja joimme yhdet oluet. Tuopin puolivälissä alkoi asentajahenkilökuntaa saapua paikalle. Ninski lähti kotiin, minä join äijien kanssa vielä toisen kaljan. Menin sitten odottamaan seiskan ratikkaa, joka saapuikin kastuttuani täysin. Sähkökatkosten ja muun hässäkän vuoksi seiska ajoi Pasilasta Kurvin kautta Hesarille, joten pääsin sillä lähes kotiovelle.

Nyt istun villasukat jalassa haukottelemassa koneen äärellä. Olen yrittänyt kirjoittaa tärkeää tekstiä, mutta taidan olla liian väsynyt. Ei siis ota syntyäkseen.

Ihanaa, kun on viikonloppu. Toivottavasti saan nukuttua. Huomenna siivoilen ja vietän kotielämää. Oikein innokkaana odotan aamua, että saa ryhtyä toimeen! Outoa. Toisaalta, yön aikana kyllä ehtii se into kadota moneen kertaan.

On ikävä. En vain tiedä ketä.