Unikirja

Yllättäen elämä ei tunnukaan kovin pahalta. On kaipauksia ja murheita, mutta nyt näen valoa tunnelin päässä, noin kliseisesti ilmaistuna.

Olen nukkunut pitkästä aikaa ihan hyvin, jopa viisi tuntia putkeen. Luin illalla sängyssä Dan Brownin Enkelit ja demonit -kirjaa. En tunnu pääsevän siinä eteenpäin. Se on kirjoitettu Brownille tyypillisellä flashback-tekniikalla ja minä inhoan sitä. Ollaan tiukassa paikassa, keskellä toimintaa ja joka toisella sivulla hypätään sitten flashbackina jonnekin päähenkilöiden menneisyyteen, luentosaliin tai päivällisille. Blaah. Varsinainen unikirja. Nukahdan viimeistään kymmenen sivun jälkeen.

Pitäisi lähteä sinne paikkaan. Niin. Töihin. Arvatkaa kiinnostaako hulluna?