Voi unetusta

Iltaa.

Onpa kuulkaa, on niin väsynyt olo, että oksat pois. Tuntuu siltä, että voisin nukkua viikon.

Ei, ei mitään erikoista tässä päivässä. Olen vain väsynyt.

Tänään tuo minut raivon partaalle saanut pikkupomo pysyi minusta kaukana koko päivän, elämälle kiitos siitäkin vähästä. Autoin kollegoita entiseen malliin eikä kellään ollut siihen mitään nokan koputtamista. Iltavuorossa ollut ohjaaja joutui lähtemään puoli tuntia ennen meitä muita ja lähtiessään totesi, että "kuten tavallista, ota sinä ohjat." Että kai se on kovasti henkilöistä ja heidän omista tunnelmistaan kiinni kuinka mun työnkuva tuolla elää...

Olen vakaasti päättänyt, etten katso yhtään jaksoa Suomen Big Brotherista. Brittiversion jokaiseen kauteen olen ollut täydellisen koukussa, nyt en halua enkä jaksa tuijottaa telkkaria joka ikinen ilta. Huomenna ruutuun palaa Mullan alla ja kun vielä Teho-osasto saadaan kehiin, on mun telkkarikiintiö siinä.

Mistä tulikin mieleen, että kuusi leffaa odottaa taas postissa. Josko keskiviikkona ehtisin hakea. Torstaina tapaan Santerin! Mahtavaa. Menemme syömään ja kaljalle. Perjantain voikin sitten seisoa vaikka päällään ja haista pahalle kustannuspaikalla, työtovereiden iloksi.

Pitäisi mennä pesemään hampaat ja sänkyyn. Oispa unijukka suosiollinen ja tulis kylään samantien.