Torstai on toivoa täynnä?

Hui miten vähän sain nukuttua. Olen aivan pökkyrässä, vaikka kahviakin olen litkinyt jo aikamoisen saavillisen.

Ajatukset ovat jo illassa. On mukavaa päästä Santerin kanssa syömään ja höpöttelemään. Nähdään nykyään sen verran harvoin, että ihan harmittaa.

Pikkuisen pukkaisi stressiä, kun musahomma ei etene. Pitäisi päästä Turkuun viimeistelemään biisejä ja sitten studioon. Vaan kun aikaa tuntuu olevan kovin vähän arjessa. Nythän mulla ois tulossa se pitkä viikonloppu, mutta lompakko ei anna lähteä.

Yritän ajatella tänään hyviä asioita. Kohtaaminen kehityspäällikön kanssa mietityttää. Illalla olen jo viisaampi.