Univelkaa ja muuta

Supermarketissa podetaan univelkaa. Väsyttää ihan kamalasti.

Eilen mentiin poikain kanssa Lintsille. Oli mainio ilta, ei liikaa väkeä. En käynyt missään laitteissa, kroonisen lompakkotyhjyyden tilan vuoksi. Diplomiviulisti tarjosi oluen terassilla, höpöttelyä ja taustamuzakin analysointia. Sateen alkaessa vetäydyimme basistin kotiin kuuntelemaan espanjalaista heviä. Joimme muutamat oluet, basistin vaimo tarjosi fiikuksen pistokasta minulle, joka olen täysin kasviton. Kävimme vielä paikallisessa kuppilassa oluella, missä basistin vaimon kanssa juttelimme keskenämme koko ajan. Valomerkin aikaan pojat alkoivat jo tilailla taksia, jotta Manalaan vielä, mutta minä tulin kiltisti kotiin. Samin kanssa halasimme pitkään kaatosateessa erotessamme. Ikävä tulee. Mutta jouluksi hän tulee taas Suomeen, silloin tapaamme.

Yöllä tuli taas valvottua ihan turhan pitkään. Nukuin ehkä nelisen tuntia ja nyt olo on sen mukainen. Kuin kaipaisi tuuletusta sisältä päin.

Mulla on kummallisen aamupainotteinen työviikko edessä. Vain yksi lepakko, torstaina. Poikapieni palaa lomalta maanantaina, upeaa. Vaan seuraavalla viikolla palaa Pikkupomo, sitä en odota mitenkään kovin innostuneena. Pelkään pahoin, että välimme vain huononevat syksyn edetessä. En tiedä olisiko aika alkaa vakavissaan etsiä uutta työpaikkaa. En tahtoisi luopua noista työkavereista... mutta kuten on todettu ennenkin, parhaatkaan työkaverit ei aina riitä. Olisi oltava myös motivaatiota, välittämistä siitä hommasta. Lienee juteltava jonkun esimiehen kanssa tilanteesta, kysellä, josko BO:ssa tahi muualla avautuisi jotain positiota, johon voisin hakea. Mielenkiintoinen syksy edessä.

Tänään on höylättävä taas pankkikortilla tili miinukselle. On haettava tupakkaa, hammastahnaa, hoitoainetta sekä suodatinpusseja. Niitä kun ei lounasseteleillä saa.

Sunnuntai. Minä en pidä sunnuntaipäivistä ollenkaan.