Harvasanainen aamu

On nukuttu. Jei.

Eilen palasi lomilta iso määrä työkavereita, Janskikin. Poikapieni palaa kahden viikon kuluttua. Onkin jo ikävä.

Andy lähtee perjantaina ajamaan jotakin muuttokuormaa, päämäärästään on vain 17 kilometriä minun isäni luo. Sanoi, että pääsen kyllä kyytiin, jos tahdon isän yllättää. Ja sunnuntaina takaisin päin myös. Vaan en taida lähteä, kyllähän me isän kanssa jo tavattiin tänä vuonna.

Kovin on levoton olo. En pidä tästä arjesta, kun olen niin sidottu työhön. Kai jokainen on, joka työssä käy, mutta en tiedä ahdistaako se kaikkia samalla tavalla. Kun ei pidä työstään, on kamalaa raahautua sinne joka ikinen päivä.

Ei mulla ole mitään sanottavaa juuri nyt.