Ajantajua

Että osaakin väsyttää. Olen ollut aivan sekaisin koko aamun. Menen töihin yhdeksäksi ja olen koko aamun luullut, että se jotenkin tarkoittaa sitä, että minun on oltava kustannuspaikalla kello 08.30. Mitä helvettiä?! Onneksi tajusin nyt, ennen kuin ehdin lähteä pää kolmantena jalkana kohti työpaikkaa.

Eiliset kahdeksan tuntia ulkoilmassa väsyttivät ihan eri tavalla kuin tavallinen päivä toimistossa. Valitettavasti ikkunani alla oli taas elämää ihan aamukolmeen asti, jonka vuoksi nukkumisesta ei oikein meinannut tulla mitään. Miksi kansan pitää niin kamalan kovaäänisesti pohtia maailmanmenoa aamukolmelta? Miksei voisi tyytyä kuiskailuun?

Silmät eivät pysy auki. Tästä tulee pitkä päivä.