Valvomista

Jäi eilinen musiikillinen velvollisuus hoitamatta.

Mies tuli hakemaan mut luokseen jossain vaiheessa, vietettiin siinä iltaa lähinnä sohvalla löhöillen. Oltiin niin väsyneitä, ettei jaksettu jutella, mihinkään lähtemisestä nyt puhumattakaan. Me jäätiin siis suosiolla kotiin, livettiin suihkun kautta nukkumaan. Mä tosin lähinnä valvoin yön kuunnellen miehen hengitystä. Se heräs aamuyöllä siihen, että mä valvoin yhä.

Mulla on jotenkin kauhean paha mieli. Haikea ja ikävöivä. Viimeaikaiset tapahtumat on saaneet mut oivaltamaan monta asiaa. Kuten sen, että mä olen miehelle enemmän eronjälkeinen kosto kuin mitään muuta. Se kuvittelee toisin, mutta mä olen viisaampi. Joka kerta kun me ollaan yhdessä, mä sanon mielessäni hyvästi, hyvästi moneen kertaan. Mä valvon sen hengitystä kuunnellen, koska mä tiedän, että mikä tahansa yö voi olla viimeinen.

Päivän biisi: Kent / Stanna hos mig