Keskiyöllä töissä

Tuplasatsaus lääkettä kannatti eilen: nukuin kuin tukki, unia näkemättä.

Tänään tapaan ystävän töitten jälkeen. Saan tuulettaa päätäni ja vuodattaa eilisen koko karmeudessaan... Ystäväparka. Joutuu kuuntelemaan pähkäilyjäni.

Alkava pitkä viikonloppu on muutenkin sosiaalisviritteinen. Huomenna tapaan Santerin. Menemme syömään ja istuskelemaan jonnekin. Lauantaina on luvassa musiikillinen työnakki, josta ei tässä sen enempää. Mies tulee mukaani, ainakin näillä näkymin. Muutoksiahan voi tässä tilanteessa nyt tapahtua ja minua vähän pelottaa.

Sunnuntain ja maanantainkin olen vapaalla. Kenties saisin jo vihdoin jotain tehtyä siellä kämpässäni? Vaikka imuroitua? Jotain pitää saada tehtyä, ettei mene vapaat taas siihen, että tuijottaa vain seinää ja miettii syntyjä syviä, omaa onnettomuuttaan ja masennustaan.

Olen herännyt klo 5.30, tullut töihin aikaisin. Tuntuu kuin olisi keskiyö. Taas.