Valoisin mielin kipeänä

Aamu valkeni (tai eihän se nyt varsinaisesti valjennut kyllä missään vaiheessa) virtsatietulehduksen kourissa. Kävin duunin terkkarilla, joka ihmetteli, että "onpa karmean voimakas tulehdus. Sulla taitaa olla kuumettakin. Menisitkö kuitenkin töihin?"

No en mennyt. Hain lääkkeet apteekista ja tulin kotiin, hetken aikaa jotakin yritin puuhailla ja sitten tipahdin kolmen tunnin päikkäreille. Snadisti kipeä, siis. (Mä en koskaan nuku päikkäreitä, paitsi kipeänä.)

Mies tekstasi eilen illalla mulle vielä: "Mä uskon tämän voivan olla alku." Olin ja olen edelleen kovin onnellinen, sisälläni kuplii mukavasti ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Mulla on epäilykseni ja huoleni ja masennukseni, mutta mulla on valoa. Mä odotan innolla, mitä tää vuosi tuo mulle tullessaan.