Lostis, kodin hengetär

Uudenvuodenaattona menen miehen kotiin. Teemme yhdessä boolia ja pientä tarjottavaa vieraille, joita tulee näillä näkymin kahdeksan. Saan siis viettää vuodenvaihteen miehen kanssa, mutta minua jännittää ja pelottaa. Ihmisten seurassa me olemme vain kavereita, ja se ahdistaa joskus. Silloin kun tekis mieli rutistaa, suudella tai hyväillä kädellä niskaa. Mies ei ehkä ymmärrä ahdistustani, mutta tietää, että jokin on pielessä.

Olen yrittänyt saada tänään jotain aikaan tässä kaaoksessa, jota kodikseni kutsun. Melko huonolla menestyksellä tosin. Aloin purkaa yhtä hirmu korkeaa levypinoa lattialta ja jäinkin ihastelemaan: minulla on tämäkin levy! Mahtavaa! Huudatin sitten Wildheartsia ja muuta, soitin ilmabassoa ja niin jäi taas kaaos samanlaiseksi.

Sain sentään tiskattua ja pestyä kaksi koneellista pyykkiä. Paljon enemmän olisi pitänyt, mutta onhan minulla vielä huominen palkatonta vapaata.

Mielialat heittelevät kuin hissillä taas.

Puhelimessa isäni konsultoi minua uuden tietokoneensa kanssa. Nyt on langaton verkko salattu ja muutoinkin kaiken pitäisi olla kunnossa. On jollain lailla hauskaa voida kerrankin opastaa omaa isäänsä. Ja vieläpä niin, että hän itse pyytää apua.

Taidan keittää kupin kahvia ja uppoutua elokuvaan. Toivottavasti muistan mennä nukkumaan tänään, on taas vähän huonolle mallille jääneet noi yöunet.

Päivän biisi: the Wildhearts / 29 x the pain