Lämpimän yön jälkeen

Erittäin lämpimän yön jälkeen tuntuu kammottavan kylmältä tämä aamu. Nukuimme noin kaksi tuntia, muu yö meni jutellessa ja nauraessa. Mies lähti töihin ja sieltä suoraan joulun viettoon perheensä luo, en tapaa häntä kokonaiseen viikkoon. Ikävä on jo, tietenkin, tahtoisin olla lämpimässä sylissään koko ajan.

Olemme ehkä yhdessä uutena vuotena. Toivon niin.

Blogeissa kirjoitetaan joulusta ja minä tahtoisin unohtaa koko jutun. Onneksi olen töissä joulupäivän, etten aivan murru pyhien aikana. Tämä on niin monella tavalla minulle vaikeaa aikaa.

Yksi traditio on jouluaattoisin, josta tahdon pitää kiinni: joulupuhelu Joensuuhun. Siellä on suku, joka oli valmis adoptoimaan minut jo yli kymmenen vuotta sitten. Minut kutsuttiin aina mukaan sukujuhliin, joulupäivälliselle, kesäjuhliin, joka paikkaan. He ovat minulle kovin rakkaita, ja huomenna aionkin soittaa, puhua pitkään ja hartaasti "adoptiosiskoni" K:n kanssa.

Jouluruokaa en aio laittaa, mutta ruokaa kuitenkin. Kenties legendaarinen perunamuusini olisi hyvä ikävänkarkoittaja?

Kylläpä väsyttää.