Ihania asioita

Mä olen niin väsynyt, että meinaan tipahtaa tuolilta, mutten malta mennä nukkumaan. Mä istun kynttilänvalossa, mulla soi taustalla Kent ja mulla on tosi hyvä olla.

Mä lähdin eilen suoraan töistä Kuoropoikien pikkujouluihin. Oli fantastista nähdä kundeja, voi hyvänen aika kuinka minä heitä kaikkia rakastankaan. Ohjelmaan kuului mm. kuulantyöntöä pimeässä puistossa, ysipalloa, karaokeskabat ja hohtokeilausta. Kävimme syömässä ja risteilimme pitkin kaupunkia pakkasessa. Puhuimme paljon, nauroimme paljon ja pidimme maljapuheita, joissa toivottiin, että traditiomme sekä ystävyytemme jatkuu hamaan hautaan saakka. Olimme kaikki työviikon päätteeksi aika poikki, joten tällä kertaa bileet eivät jatkuneet aamuun. Sen sijaan erosimme haikeina, mutta onnellisina ja ystävyydestämme varmoina.

Minä kävelin Töölöstä Kallioon palellen pakkasessa ja jalat pienesti särkien. Valopilkkuna seuranani oli puhelimitse mies, joka oli ystävänsä kanssa Kalliossa baareilemassa. Tapasimme Kurvissa, nämä suostuttelivat minut vielä mukaansa keskustaan yksille drinkeille. Miehen bestis katseli meitä hymyillen, ja toivotti meille hauskaa illanjatkoa. Me jonotimme tunnin ajan taksia jutellen, nauraen, palellen ja suudellen. Tulimme kotiin, valvoimme aamuun. Juttelimme taas laidasta laitaan kaikesta, nautimme todella toistemme seurasta.

Tänään me makoilimme sängyssä ihan koko päivän. Joskus viiden maissa könysin vihdoin suihkuun. Mies kysyi, lähtisinkö illalla syömään. Sovimme, että hän käy kotonaan ja palaa sitten Kallioon.

Näin teimme. Käytiin syömässä hurmaavaa kanapastaa ja nauroimme renkaille silmiemme alla. Olimme väsymyksestä aivan tokkurassa. Päätimme, että molemmat menevät omiin koteihinsa yöksi, sillä onhan sitä ihmisen nukuttava joskus. Saatoin miehen bussipysäkille ja tulin kotiin fiilistelemään.

Vaikka minä tiedän, että tämä tulee päättymään kyyneliin, en jarruta tunteitani enää. On huikeaa tuntea olevansa elossa taas. Mies ei ehkä edes käsitä kuinka syvältä pimeydeltä hän minut pelasti. Hän on valona tämän tunnelini päässä, yhdessä ystävieni, rakkaitteni kanssa.

Toivon, että kaikilla lukijoillanikin on ollut mukava viikonloppu ja paljon valoja pimeässä.

Tänään voisin syleillä koko maailmaa.