Siis mitä?

Voi kunpa osaisin nukkua päiväunia. Tämä hedari takuulla helpottaisi, jos voisi nukkua. Vaan on tyydyttävä makoiluun ja satunnaiseen surffailuun. Kirjaan en osaa päänsäryssä keskittyä.

Huomaan olevani juuri nyt hiukan seurankipeä. Olisi kivaa jutella jonkun kanssa, vaikka ääni ei oikein kuljekaan. Onneksi työkaverit muistavat, lähettelevät sähköpostia. Murut!

Mies Menneisyydestäkin on ollut mielessä. En ole kuullut hänestä mitään sitten kesälomavierailuni. Se oli odotettavissa, tiesin sen, mutta silti se jollain tavalla harmittaa. Taidan olla auttamattomasti pulassa sen henkilön kanssa. Aina sitä kuitenkin odottaa jotain ja sitten pettyy. Kummallista. Vai onko se jokin sisäänrakennettu juttu, että nainen kokee olevansa helvetin huono, jos satunnainen seksikumppani ei haluakaan olla umpirakastuneena naimisiin menossa? (Älkää ymmärtäkö minua väärin, en minäkään sen kanssa nyt jumalauta naimisiin halua, tuo nyt oli vain ilmaus!)

Taidan vetäistä villasukat jalkaan ja mennä taas peiton alle. Päässä pyörii.