Vapaapäivä

Työkaverini Neiti pyörtyi eilen töissä. Lisäksi hän hyperventiloi ja menetti tuntonsa molemmista käsistä. Minä löysin sisältäni taas kriisikenraalin, käskytin kansaa niin, ettei kellään ollut vastaansanomista. "Hanna, hoida meille auto. Petri, hae Neidin tavarat. Sari, soita Neidin avomiehelle, tuossa on puhelin. Menemme Mariaan päivystykseen." Samalla opastin Neitiä hengittämisessä ja pyörrytyksen estossa. Tilanteen lauettua (Neidin ollessa turvallisesti lääkärisedän huomassa) ihmettelin itsekin, että mistä tuo kriisikenraali aina löytyy. Olen hoidellut tilanteita läpi ikäni tuolla tavalla, muistan jo lapsena tehneeni niin.

Töitten jälkeen lähdimme Andyn ja Kimmon kanssa Kallioon. Kimmo poistui seurastamme jo yhden oluen jälkeen, me Andyn kanssa jatkettiin yömyöhään. Tulin humalaan ja liian myöhään muistin, etten ollut taas syönyt mitään koko päivänä. Aamukahdeksalta herättyäni särki pää. Syömättömyys ja juominen eivät sovi yhteen.

Ulkona olisi oivallinen lakanoidenkuivattamissää. Vaan jaksanko vaivautua? Olisiko kamalan järkyttävää ja synnillistä, jos viettäisinkin tämän päivän sohvalla, elokuvaan uppoutuen?