Herääminen

Tänä aamuna Kallion kirkon kellot herättivät minut syvästä ja surullisesta unesta. En olisi tahtonut herätä, nousta sängystä. Olen liian väsynyt itseeni, elämääni, kaikkeen. Mutta nousin ja puin ylleni sen saman kuoren, jota olen lähes koko ikäni kantanut.

Kukaan ei koskaan pääse näkemään minusta, kuinka säpäleinä olen sisältä.

Teen tänään asioita, joita olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten. Toivottavasti siitä saa edes pilkahduksen hyvää mieltä.

Väsyttää.