Kavereita ja tupakkaa

Ritari Santeri piipahti luonani tuoden mulle kaksi kartonkia tupakkaa. What a friend!

Olen hirvittävän väsynyt. Haukottelen vedet silmissä ja kuume huitelee taas siellä kolmekasissa. Painun kohta sänkyyn. Otan kirjan mukaan, sillä tyypillisesti lauantai-iltana meteli ikkunani alla on niin kova, että en taatusti saa nukuttua.

Marjutin blogimerkinnästä sain kimmokkeen sukeltaa pitkästä aikaa Koulukavereihin. Etsin sieltä tuttaviani eri puolelta Suomea. Kamalaa oli huomata, kuinka vähän muistaa ihmisten koko nimiä! Parit kaverit vuosien takaa kyllä löysin. Oli upeaa lukea heidän (tosin valitettavan lyhyitä) kertomuksiaan nykyisestä elämäntilanteestaan.

Nostalgiaa, wau. Jostain syystä huomasin myös, että etsin vain niitä ihmisiä, joihin tutustuin asuessani Joensuussa ja Turussa, en niitä, joiden kanssa elin samanaikaisesti syntymäpaikkakunnallani. No, koulukiusattuhan mä olin tietenkin ja vaikka mitä, joten ei hirveästi kiinnosta mitä ne vatipäät nykyään puuhailee. (Taisi olla vähän tylysti sanottu, mutta mitä väliä. Kyseiset tyypit kuitenkin hyvin pitkälti on muokanneet sen itseään inhoavan, epävarman ja depressioon taipuvaisen minäni.)

Huomenna on mentävä sinne apteekkiin. Ei tule muuten mitään tästä hommasta!